Turms, kuolematon on kirja, joka kuuluu Waltarin ns. historiallisiin romaaneihin. Kirja sijoittuu antiikin maailmaan ja kertoo Turmsin elämästä vuodesta 520 eKr. vuoteen 450 eKr. Turms on tulvillaan asiantuntevaa historiaa, koskettavia ihmiskohtaloita, intohimoa, katkeruutta ja jännitystä. Arkaluontoinen lukija voi pitää kirjaa paljastavana, raakana jopa väkivaltaisena, mutta se on mielestäni turhaa. Taistelut on kuvattu riittävän valaisevasti, eikä väkivallalla mässäillä. Mitä taas tulee erotiikkaan, niin sitä ei suinkaan ole liikaa, sitä on jopa vähemmän kuin Waltarin aiemmissa kirjoissa. Kirjan päähenkilö on muistinsa menettänyt nuorukainen. Hän harhailee, etsii kotiaan, kärsii ja pettyy. Kirja on kerrottu "minä-muodossa", sillä se on muistelma. Kerron nyt juonen pääpiirteittäin:

Turms tapaa Delfoin temppelissä Doreuksen, spartalaisen. Yhdessä he lähtevät länteen ja sekaantuvat persialaissotien meritaisteluihin. He jäävät laivan miehistöksi ja harhailevat merirosvoina ympäri Välimerta. Matkalla Turms saa uusia ystäviä, rakastuu ja saa lapsen. Hänen rakastettunsa on papitar, Arsinoe. Turms lähtee Doreuksen hulluille retkille, valtaamaan erästä kaupunkia (Egestaa). Doreus kuolee hullussa suunnitelmassa. Turms asuu metsässä vuosia, kunnes viimein lähtee Roomaan, kaupunkiin, josta hän on kuullut erään kauppiaan kautta. Arsinoe on saanut kaksi lasta, mutta Turms saa selville, ettei kumpikaan heistä ole hänen omansa. Turms ei viihdy Roomassa, eikä voi enää sietää Arsinoeta. Turms lähtee harhailemaan etruskien maille, ja taistelee heidän puolellaan kreikkalaisia vastaan Sisiliassa. Lopulta Turms löytää paikkansa Clusiumin, etruskien kaupungin valtiaana ja kirjoittaa muistelmansa, muistellen vaiheikasta elämäänsä.

Kirjan tapahtumapaikka on siis antiikin Välimeri. Tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin Persialla on idän valta-asema. Luoteessa on Karthago, Pohjois-Afrikan mahti, jonka hallussa koko meri käytännössä on. Luoteessa ovat etruskit, kansa josta tiedetään vähän. Heillä on erittäin kehittynyt yhteiskunta, ja myös he ovat johtava merivalta. Rooma on vasta yksi kaupunkivaltio muiden joukossa. Keskelle jäävät kreikkalaiset, jotka ahkerasti levittävät kieltään ja kulttuuriaan perustamalla siirtokuntia. Tästä muut tietysti ärsyyntyvät. Kirjassa eletään erittäin suurta historiallista muutosta. Siinä nähdään jo Persian heikkeneminen ja etruskivallan hiipuminen. Myös Rooman nousua sivutaan taitavasti muun ohella.

Kirjan alkupuolen tapahtumat sijoittuvat Joonian kapinan alle (Joonian kapina 499eKr). Turms taistelee Laden meritaistelussa, jossa Persia murskaa viimeiset kreikkalaisten vastaan pyristelyt. Joonia on niemimaa Länsi-Turkissa, mutta tuolloin se oli kreikkalaisten kaupunkivaltioiden hallitsema. Turmsin seikkailut ympäri välimerta eivät ole niinkään historiallisia. Sen sijaan kirjan loppupuolella oleva taistelu, jossa Turms taistelee etruskien riveissä, yhdessä karthagolaisten kanssa, kreikkalaisia vastaan, on täysin historiallinen. He nimittäin piirittävät Himeraa, kaupunkia Sisiliassa ja joutuvat sitten taisteluun apuun tulleiden kreikkalaisten kanssa. Kreikkalaiset voittavat taistelun. Tämä taistelu ajoittuu vuodelle 480eKr. Kirja on siis historiallisesti paikkansa pitävä. Henkilöistä suurin osa on kuviteltuja, vaikkakin ne ovat täysin realistisia. Mukana vilahtaa kuitenkin ainakin mainitsemalla monia täysin historiallisia henkilöitä. Seuraavan sivun karttaan on merkitty kirjan tapahtumapaikkoja. Eli Turmsin "matka" Olen lisäksi itse merkinnyt numeroin sellaisia paikkoja, joita ei kartassa näy.

Esittelen nyt kirjan tärkeimmät henkilöt. Numerot viittaavat niihin lukuihin, jossa kukin henkilö esiintyy ja nimi numeroiden jälkeen on se paikka kartalla, jossa he tulevat mukaan. Lukuja on kaikkiaan kymmenen.

"Minä" eli Turms. Turms on etruskien pyhä hallitsija, "lukumo". Etruskien mukaan lukumoksi synnytään, eikä se ole perinnöllistä. Koska jokaisen lukumon pitää itse löytää kotiin, niin Turms lähetettiin jo lapsena kauas Etelä-Italiasta, Jooniaan. Turms kokee kuitenkin salaman iskun eräässä tulipalossa, ja ei siksi edes muista lapsuudestaan mitään. Turms huomaa jo kirjan alkuvaiheessa, ettei hän kuulu kreikkalaisten joukkoon. Hänellä on myös se kyky, että hän pystyy oikein haltioituessaan nostamaan myrskyn. Monet suuret tunnistavat Turmsin pyhyyden jo ennen kuin hän sitä edes itse älyää. Turms on pohjimmiltaan rauhaa rakastava, maltillinen ja sivistynyt. Kirjan lisänimi kuolematon taas johtuu toisesta asiasta. Turms on siis selvinnyt salaman iskusta hengissa. Antiikkimaiseen tyyliin hän on melko uskovainen enteisiin. Kun hän kerran on selvinnyt Zeuksen iskusta, niin miten häntä voisi mikään maallinen enää vahingoittaa? Turms onkin siinä mielessä erikoisessa asemassa taisteluissa, että hän tietää, ettei hän voi kuolla. Hänen ehkä suurin virheensä on kuitenkin rakastuminen Arsinoeen. Turms on Sinuhen tapaan lähes kyvytön irrottautumaan naisesta, vaikka tämä vetäisi häntä mukanaan turmioon. Sellaisen kuvan saa aluksi. Turmsissa on kuitenkin se ero Sinuheen, että myös Arsinoe tuntee Turmsia kohtaan jotain. Turms sitä paitsi ei ole täysin riippuvainen Arsinoesta, kun oppii tuntemaan tämän paremmin. Paha isku Turmsille on kuitenkin se, että hän saa selville, että hänen vaimonsa on maannut sekä Dorieuksen että Mikonin kanssa. Hänen molemmat lapsensa ovatkin siis hänen kahden parhaan ystävänsä. Myöhemmin Turms kuitenkin saa lapsen toisen kanssa.

Arsinoe (4-9, Eryx), on Turmsin rakastettu ja elämän kumppani. Hän on Eryxin (kartassa hieman Segestasta etelään, vaikka sitä en ole siihen merkinnyt) papitar. Hän on äärimmäisen kaunis ja kaikin puolen viehättävä. Turms vie hänet mukanaan Dorieuksen hulluille retkille ja aina Roomaan asti. Arsinoe on kuitenkin kaikkea muuta kuin uskollinen, hän viekoittelee ja makaa sekä Mikonin että Dorieuksen kanssa. Hän jättää Turmsin vasta kirjan loppupuolella, kun he molemmat vihdoin tajuavat, että heidän suhteensa on mahdoton. Arsinoe on äärimmäisen turhamainen ja vallanhimoinenkin. Hän saattaa olla häikäilemätönkin, toteuttaessaan suunnitelmiaan. Hän valehtelee Turmsille jatkuvasti (mm. molemmista lapsistaan!)

Dorieus (1-6, Delfoi) on Turmsin ensimmäinen ystävä, hän on sotaisa, voimakas, äärimmäisen rohkea ja lopulta hullu. Dorieus ei koskaan ole niinkään välttämätön Turmsille, mutta pysyy sentään jonkinmoisissa väleissä tämän kanssa, kunnes Turms saa selville, että hänen poikansa onkin Dorieuksen. Dorieus nai Himerassa tapaamansa vanhahkon naisen Tanakilin(3-6, Himera), yksinkertaisesti koska tämä on rikas ja vaikutusvaltainen nainen. Dorieus itse on Spartalainen, Herakleen "perillinen". Dorieus lähtee lopulta valloittamaan kaupunkia nimeltä Segesta. Näin hän tekee koska janoaa valtaa, mutta myös koska hänen isänsä kuoli samoissa hommissa. Lopulta Tanakil kyllästyy kaupungin kalliilla vallanneen Dorieuksen komenteluun ja tappaa tämän, neuvoteltuaan ensin Turmsin kanssa.

Mikon (2-7, Kos) on lääkäri, joka lähtee Turmsin laivan mukaan toimiakseen sen lääkärinä. (Kerron laivan kapteenista kohta.) Mikon on älykäs ja sivistynyt mies, myöhemmin ehkä hieman veltostunut. Mikon ei kuitenkaan voi pysyä erossa naisista, joka koituu hänen kohtalokseen. Mikon seuraa Turmsia koko loppu elämänsä ja onkin Turmsin läheisin ystävä. Mikon tapaa Himerassa Auran(3-4, Himera), tytön, josta hän ei kyennyt pitämään näppejään irti. Auran vanhemmat pakottavat Mikonin naimisiin. Aura on kuitenkin sairas ja hän menehtyy luvussa 4. Mikon makaa Arsinoen kanssa ja ei kestä kertoa siitä Turmsille. Arsinoe ei anna Mikonille helpotusta asiassa, ja lopulta Mikon päättää itse lopettaa kärsimyksensä.

Dionysios(2-6 ja 8, Joonia) on Joonian kapinaan osallistuvan laivan kapteeni. Hän on kookas ja nokkela mies, joka tietää kaiken merisodasta ja merenkäynnistä. Hänkin on kuitenkin melko voitonhaluinen, eikä juuri ajattele toisia. Dionysioksen laivan mukana Turms ystävineen matkaa lähes koko kirjan ajan. Dionysios ottaa Mikonin, Dorieuksem ja Turmsin laivaansa vain avuksi, mutta ystävystyy sittemmin näiden kanssa. Dionysios ei kuitenkaan jää Segestaan vaan lähtee miestensä kanssa merille, jättäen Turmsin, Mikonin ja Dorieuksen kaupunkiin. Dionysios osallistuu myös Himeran taisteluun kirjan loppupuolella, taistellen kreikkalaisten puolella. Turmsin "kuolemattomuuteen" liittyen Dionysios mainitsee Turmsista sen erikoisuuden, että "Turms nauraa taistelussa ja itkee sen vihdoin päätyttyä."

Hiuls(6-8)on Arsinoen ja Dorieuksen poika. Turms ei suoranaisesti suutu saadessaan tietää ettei hänellä olekaan poikaa, mutta hän alkaa jo tajuta millainen Arsinoe on. Turms ja Arsinoe jättävät Hiulsin sikaneiden, metsässä asuvien Sisilialaisten pariin. Näin siksi että Hiuls on sikanien luvattu hallitsija. Hiuls taistelee myöhemmin Turmsin rinnalla Himeran taistelussa.

Misme(7-10) on Mikonin tytär, mutta hän pysyy Turmsin rinnalla loppuun saakka. Misme seuraa Turmsia etruriaan ja nai erään etruskien kaupungin johtajan, joka on myös Turmsin hyvä ystävä. Misme on lopulta Turmsille erittäin tärkeä, sillä Arsinoen jälkeen Turms on menettänyt kaikki lukuun 8 mennessä saamansa ystävät.

Hanna (6-10) on aluksi tyttö, jonka Turms pelastaa Segestasta. Hanna toimii Turmsin palvelijana, mutta saa sittemmin Turmsille lapsen. Turms luulee itseään steriiliksi(koska hän ei voi ymmärtää miten Arsinoe tulee raskaaksi vain muista) ja ei siksi voi tätä uskoa. Arsinoe lähettää Hannan pois. Turms katuu myöhemmin syvästi ja käyttää kaiken energiansa Hannan löytämiseen. Lopulta Hanna löytyy. Turms antaa poikansa elää yhdessä Hannan ja tämän miehen kanssa, tietäen, että poika palaa, jos niin on tarkoitus.

Turms, kuolematon on kerrassaan loistava kirja. Voin sanoa, että se on paras lukemistani kirjoista. Kirjassa on loistavasti sekoitettu antiikin historia, mystiikka ja kiihko. Juoni on nopeasti etenevä ja siinä missä juoni jättää kylmäksi niin historia jo kuumottaa. Turms, kuolematon on todellisen tuntuinen, ihmiskohtalot ovat aitoja eivätkä ikionnellisia. Turmsin mystiikka on taas kiehtovaa, eikä sitä tosiaankaan ole liikaa. Kirjasta saa siis tolkkua tietämättä kaikkea antiikin mytologiasta. Mielestäni taistelut eivät ole liian väkivaltaisia. Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni. Niistä saa vain hyvän käsityksen, kun ne on kuvattu elävästi. Erotiikkaa kirjassa on juoneen liittyen tarpeeksi, ennemminkin liian vähän kuin liikaa. Omasta mielestäni kirja kannattaa lukea. Lukija saisi kuitenkin olla vähintään yläasteella, jotta historiallisista tapahtumista saisi selvää. Turms sinänsä on saanut minut innostumaan uudestaan antiikista. Se on myös tehnyt minulle selväksi, että tulen lukemaan muitakin Waltarin kirjoja tulevaisuudessa. Tälle kirjalle antaisin kouluasteikolla 9 ½.

Waltari antaa myös uuden maailman, johon sukeltaa. Jää oikein harmittelemaan sitä, että kirjailija on kuollut, eikä jatko-osia ole tiedossa. Kuitenkin olen iloinen, että Waltari on suonut minulle ilon nauttia näin suurenmoisesta kirjasta.

Marko Halonen 9b